Äiti,

olenko koskaan sanonut sinulle, että olet minulle tärkeä? Oletko ymmärtänyt sen kiireestäni, siitä että olen unohtanut soittaa sinulle, enkä ole ehtinyt käydä luonasi kahteen viikkoon? Silloin kun viimeksi kävin, olin vain täynnä omaa elämääni, jonka kippasin päällesi ja odotin myötätuntoasi.  Sain sitä, sylikaupalla. Niin kuin joka kerta.

Jaksat aina kuunnella, omat asiasi ovat pieniä, eikä niistä tarvitse tehdä numeroa. Ehkä ajattelet, että ehdit kertoa ne jos tulee hiljainen hetki. Onko tullut, vai olenko jo silloin syöksynyt ulos ja uponnut seuraaviin "haasteisiin". Olenko ollut koskaan sinua varten, olenko ikinä kuunnellut riittävästi sinua? Vaikka oletkin nuorekas 84-vuotias ja elämässäsi vielä tapahtuu paljon, olisitko sittenkin jo vailla huolenpitoa?

Nöyryys ja kiitollisuus ovat olleet sinun avaimesi arjen onneen. Olet elänyt vaatimattomasti, mutta hyvällä itsetunnolla näitä arvoja noudattaen. Et myöskään ole halunnut löytää virheitä muista, et ainakaan ole kertonut niistä minulle. Tämän päivän elämä edellyttää nopeaa reagoimista, ei vuoron odottelua, aikainen lintu saa paksuimman madon ja kiireessä unohdetaan kiitos. Minun pitäisi pysähtyä tähänkin ja miettiä missä voisin tehdä toisin.

Kerroinko kuinka olen pitänyt sinun makaronilaatikostasi ja mansikkakiisselistäsi? En kaipaa eurooppalaista enkä etnistä keittiötä ruokavierailuilla luonasi. Olet opettanut makuhermoni tykkäämään juuri niistä arkisista takuuvarmoista resepteistä, osaan itsekin niistä joitakin, piimäkakun ja lihapullakastikkeen. Lapsenlapsesi olet lumonnut samoilla kotiruuan keittotaidoillasi ja vieraanvaraisuudellasi – niin, se jos jokin on tärkeää. Olet aina niin iloinen kutsuja ja avosylinen vastaanottaja, että luoksesi on helppo tulla.

Tiesithän, että ihaninta oli tulla koulusta kotiin kun siellä olit sinä? Kaikki oli niin kuin aina muutenkin, mutta täytit koko huushollin energiallasi. Vuorotyösi opetti arvostamaan niitä päiviä ja iltoja, joina olit kotona. Pidit työstäsi ja menestyit siinä, vaikka olisitkin sanojesi mukaan vaihtanut sen meihin jos olisi ollut mahdollisuus. Sinussa näin uupumattoman naisen mallin, esimerkillisen monella tavoin ja tunnustan, että monestikaan en ole jaksanut enkä pystynyt samaan kuin sinä.

Oli kai selvää, että sinä sait kesän tuntumaan kesältä kun pakotit meidät lapset mukanasi marjametsään, järjestit maatalosta tuoretta lehmänmaitoa ja teit viiliä, keräsit kesän kukkia maljakkoon, pesit mattoja ja nyrkkipyykkiä. Opetit, että aurinko tarttuu liikkuessa aivan yhtä hyvin kuin laiturilla maaten ja kaikilla on joskus lepoa jos jokainen ”vie mennessään ja tuo tullessaan”. Paistettiin makkaraa iltanuotiolla tikun nokassa eikä puhuttu mitään jos ei puhututtanut.  Ymmärsit, että yhdessä vietetty aika on liimaa ihmissuhteissa ja että perhe on tärkeintä elämässä.

Joulu tuli piparkakkuja leipoen, Hanna-tädin pikkuleipiä, laatikoita ja kinkkuja paistaen. Kuunneltiin yötä myöten joululahjavalvojaisia keittiössä yhdessä töitä tehden. Et menettänyt hermojasi, vaikka kinkunrasvat kaatuivat putipuhtaille, jouluksi vaihdetuille keittiönmatoille. Nukuttiin vähän ja raadettiin joulua ennen, nautittiin jouluna yhteisistä aikaansaannoksista. Tärkeintä oli saada joulusta meidän näköinen ja perinteitä piti vaalia. 

Olen saanut sinulta luvan törsätä välillä itseeni. Sinäkin teit niin. Pukeuduit kauniisti ja edelleenkin osaat sen taidon. Sinun vaatekomerosi oli prinsessaleikkien aarreaitta,niiden joista sinulle ei kerrottu edes silloin kun jotakin meni rikki tai likaantui. Opetit, että naisen pitää näyttää naiselta, kävellä ryhdikkäästi ja olla luonnollinen. Olen yrittänyt muistaa tämän.

En ollut yhtään mustasukkainen isälle, kun sait hänet rakastamaan itseäsi enemmän kuin meitä lapsia. En ikinä unohda niitä sunnuntai-iltapäiviä kun ahtauduitte olohuoneen sohvalle vierekkäin päivänokosille. Rakkaus ja turvallisuuden tunne leijui koko taloon. Teitte siitä kodin, jossa oli hyvä kasvaa isoksi.

Näin isona kiitän sinua äiti, olet minulle rakas.

Leivonnaisen vuosi, osa 2. Rosetit.

Mummollani oli syntymäpäivä vapunpäivänä ja 
hän tarjosi aina vappujuhlissaan meille siman 
kanssa rapeita, sokerisia rosetteja. 
Olen perinyt hänen rosettirautansa ja yrittänyt 
oppia yhtä taitavaksi rosettileipuriksi kuin hän, 
mutta lapseni voivat todistaa, 
että vaihtelevalla menestyksellä.

Vappuisin siis otan tämän perinnelaatikon esiin. 
Vuoden aikana olen unohtanut aikaisemmat 
epäonnistumiseni, itsetuntoni on taas vahva ja
ryhdyn rosettien tekoon. 
Tämä kuulostaa siltä, että niiden leipominen 
olisi jotenkin hankalaa, mutta ei lainkaan, 
pitää vain muistaa pari hyvää neuvoa, jotka kerron ohjeessani.



 

Taikina on lähes kuin lettutaikina: 
2 munaa
1 rkl sokeria
vähän suolaa

1,5 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja

Keittämiseen rypsiöljyä n.0,5 l

Päälle pölysokeria
 

Vatkaa kevyesti vispilällä munien rakenne rikki, 
lisää sokeri, suola ja maito. Lopuksi sekoita 
vehnäjauhot joukkoon ja taikina on valmis. 
Taikina kannattaa jakaa kahteen astiaan, 
koska jos homma ei suju niinkuin Strömsössä, 
niin raudasta saattaa tippua kökkäreitä taikinaan 
ja ne vaikeuttavat leivontaa. 
Siis jaa taikina kahteen matalaan pieneen lasiseen 
tai metalliseen kuppiin.Ei muoviseen, koska 
rosettirauta on kuuma ja voi sulattaa muoviseen 
astiaan polttomerkkejä jos se vahingossa osuu 
reunoihin.

Kuumenna rypsiöljy pienessä kattilassa kuumaksi. Voit testata öljyn kuumuutta tiputtamalla pienen tipan taikinaa öljyyn ja tarkkailla kuinka nopeasti se ruskistuu. Tavoitteena on tehdä kullanruskeita, rapeita rosetteja, liian vaaleat ovat pehmeitä ja maistuvat letuilta, eivätkä pysy syödessä ryhdikkäinä kädessä. Siis öljyn pitää olla kuuma, joissakin ohjeissa sanotaan läkpötilaksi 180 astetta.

Samalla kun kuumennat öljyä laita rosettirauta kuumenemaan öljyyn. Raudan on ehdottomasti oltava yhtä kuuma kuin öljynkin, tämä pitää muistaa myös leivonnan aikana! 
Ravistele raudasta ylimääräiset öljyt takaisin kattilaan ennen kuin kastat sen taikinaan.

  

Kasta kuuma rauta taikinaan reunojaan myöten, älä upota sitä, sillä silloin et saa rosettia irti raudasta. 





 






Upota rauta kuumaan rasvaan ja rosetti irtoaa helposti öljyyn. Voit auttaa tarvittaessa haarukalla ja kääntää sillä myös rosetin kerran toisin päin, että se paistuu tasaisesti ja saa kauniin värin molemmille puolille. Aikaa ei kulu kuin puoli minuuttia jos öljy on tarpeeksi kuumaa.






Nostele rosetit talouspaperille, johon imeytyy 
ylimääräinen rasva. 











Vaihdoin toisen kuvioraudan ja 

jatkoin paistamista.


 









 

Lopuksi sirottelin siivilän avulla tomusokeria jäähtyneiden rosettien päälle.  


Rosetit kuuluu nauttia välittömästi.



Hauskaa vappua!
 
 
 

Vivi Koivisto kirjoittaa kevään sisustustrendeistä

ÄÄRILAITOJEN TYKITYSTÄ! 

Vivi Koivisto

 

Jos tänä kesänä sisustamisen toisella laidalla väriskaalaa ovat hennot pastellivärit, niin vastakohtana sille jyrää hehkuvat neonvärit. Näiden välistä löytyy kirkkaat perusvärit ja tänä kesänä on enemmän kuin sallittu yhdistellä näitä kaikkia tullen mennen!

Harva meistä tulee ostaneeksi neonväristä sohvaryhmää ihan vain trendikkyyden nimissä, mutta väittäisinpä, että  visuaalinen markkinointi saa aikaan sen, että tänä keväänä yksi jos toinenkin hankkii jotain pientä kirkasta kotinsa piristykseksi.

Huikeat sisustuskuvat lehdissä ja kauppojen tarjonta saavat meidät  tottumaan ja jopa ihastumaan väreihin ja muotoihin, jotka muutoin olisivat meille vieraita. Jos olet tyytyväinen nykyiseen sisustusväritykseesi, niin hyvä niin, mutta jos kaipaat siihen virkistystä, kokeile rohkeasti uusia värejä ja väriyhdistelmiä, jotka miellyttävät silmää, mutta et aiemmin ole rohjennut käyttää!

Tänä keväänä myös yksiväriharmoniat luovat omaa mielenkiintoaan sisustuksiin. Vaaleus- ja tummuuserot yhden värin sisällä ovat helppo ja varma ratkaisu. Liukuvärjäys on yksi versio tästä. Musta ja valkoinen niiden rinnalla näyttävät takuuvarmasti hyviltä. Mustavalkoisuus kulkee jälleen kerran vahvana trendinä kaiken värivyörytyksen keskellä. Nyt on luvallista yhdistellä kuviollisia kuoseja keskenään ja mustavalkoisista printeistä saa mielenkiintoisia kokonaisuuksia.

Vastakohtina muotokielessä toimivat myös 60-luvun hentoisuus kalusteissa ja toisaalta yli-isot neule-ja virkkauspinnat, jotka puolestaan kertovat käsityön arvostuksen uudesta nousukaudesta. Ristipistot, räsymatot ja värikkäät raanut saavat tänä kesänä arvoisensa paikan monen kodin tai kesäpaikan sisustusratkaisussa, tällä kertaa ehkä tuunatuissa muodoissa. 

´

Printit kankaissa edustavat myös ääripäitä. Toisaalta figuratiiviset hahmot, kuten pöllöt ja ketut, esiintyvät  hyväntuulisina hahmoina kodin tekstiileissä ja pikkutavaroissa. Toisaalta jyrkän graafiset chevron –siksakraidat, kolmiot  ja marokkolaishenkiset kuvioinnit näkyvät muun muassa kylpyhuonetekstiileissä. Vastakohtaparit kuten pyöreys-kulmikuus, sirous-mahtipontisuus ja värikkyys- mustavalkoisuus ovat iloisessa yhteiselossa läsnä ympäristössämme tänä keväänä ja kesänä. Ja väreissähän löytyy valinnanvaraa! Niillä on valtava vaikutus mielialaamme ja hyvinvointiimme, joten KYLVETÄÄN VÄREISSÄ!